Jazzin heijastuksia – rytmillinen tanssimatka

Heittäydy rytmien ja tanssiliikkeiden matkaan! Loka-jouluukussa tarjoamme kolme koko perheen tanssiesitystä Helsingissä.


Kautta aikojen, ihmiset ovat juhlistaneet elämän tärkeitä tapahtumia tanssimalla. Rytmien ja tanssiliikkeiden kautta voi ilmaista tunteitaan ja muodostaa yhteisön toisten kanssa. Tanssiessa toista voi ymmärtää ilman yhteistä kieltäkin.


Matkusta tanssiskelin jazzin rytmien synnyinsijoille! Koko perheen esitys vie rytmiselle matkalla Afrikkaan ja sieltä Yhdysvaltoihin ja halki jazzin vuosikymmenten. Tanssijat Clyde Wilder (USA) ja Malin Grahn-Wilder (Fin) loihtivat henkiin länsiafrikkalaiset perinteiset tanssiaskelet sekä jazzin kultakausien muotitanssit: iloisen Charlestonin, vauhdikkaan lindy hopin, tunnelmallisen bluesin ja rytmikkään stepin. Katsojienkaan ei tarvitse istua hiljaa: esiintyjät tarvitsevat yleisön apua rytmien taputtamisessa, rummuttamisessa ja laulamisessa! Lopuksi yleisö kutsutaan myös mukaan tanssimaan ja opettelemaan perinteisen yhteisötanssi ”Ison Omenan” (Big Apple) helppoja ja hauskoja askeleita.


Esitys ja työpaja ovat suomenkielisiä ja sopivat kaikille 3-vuotiaasta lähtien.


1. Esitys perjantaina 17.10.2014 klo 10 Teatterimuseolla, osana Hop Helsinki Tanssifestivaalin ohjelmistoa. Vapaa pääsy! Mukaan mahtuu saapumisjärjestyksessä.



2. Esitys lauantaina 15.11.2014 klo 13 Teatterimuseolla. Osa Ravintolapäivän ohjelmaa. Vapaa pääsy!



3. Esitys sunnuntaina 7.12.2014 asukas- ja kulttuuritalo Kääntöpaikalla. Esitys klo 16, jonka jälkeen klo 17 alkavat vuoden viimeiset teetanssit!





English version:

Reflections of Jazz – A rhythmical journey in dance

Reflections of jazz, a performance for the entire family takes you on a rhythmical journey to Africa and from there to the United States, and guides you through the golden decades of jazz. The audience does not have to sit still: the performers needs your help to create rhythms and, at the end, to join the dance with them. Come and experience the storytelling through steps and rhythms, and explore the joy of dancing!

The performance and workshop are suitable for everybody starting from 3 years of age, and are conducted in Finnish and English, but all the parts will translated into Finnish.

Performed and taught by dancers Clyde Wilder (USA) and Malin Grahn-Wilder (Fin).

1. Performance at Theater Museum, Helsinki, on Friday October 17th at 10 AM. A part of the program the Hop Helsinki 2014 Dance Festival:


2. Performance at Theater Museum, Helsinki, on Saturday November 15th at 1 PM. A part of the program of the Restaurant day.


3. Performance at cultural house Kääntöpaikka, Intiankatu 1, on Sunday December 7th. Show at 4 PM, after which we will celebrate the last tea dance of the year!


Travelling through the history of jazz


Photo by: Jirina Alanko

JAZZ HISTORY THROUGH TIMES, 05.02.2014 at Espoo Cultural Center

We had an amazing night at Espoo Cultural Center on 05.02.2014, performing to an almost full and a very energetic audience! Thank you so very much everybody for coming out to see the show, and for all of the beautiful comments we have received afterwards!

Our Black History Month Program continues on Thursday 20.02. at 19:00 at International Cultural Center Caisa, with our lecture-demonstration entitled “Reflections of Jazz”.

Dancers Clyde Wilder and Malin Grahn will lead the audience through the fascinating history of jazz, and discuss some of its central philosophical contents like freedom, improvisation and communication. And of course – the lecture and discussion will go hand-in-hand with uplifting dance performances, performed by Wilder, Grahn and dancers from the Helsinki Traditional Jazz Dance Company!

At the end of the lecture, we will also have a question-and-answer period, so whatever questions you might have wanted to pose after the show in Espoo – now is your chance to ask them at Caisa!


Tickets 10 euors / at the door.

Click here for more information.


Photo from the show Jazz History Through Times, by Jirina Alanko.

PS: Tune in to YleTV5’s morning show Min Morgon on Thursday 20.02., 7-8:30 AM, to get some insight into what we will talk about and perform in the lecutre-demonstration at Caisa – and to see some memories from the show we did at Espoo!

Reflections on Jazz History Through Time

This performance was held on 21, 25, and 28 April, 2013.


It’s Charleston time! – Malin Grahn (front row; purple dress) and dancers grooving to the beat.

Malin Grahn, producer, performer, artistic director:

The main project of this spring for our dance company was the production of the show Jazz History Through Times with dancer, choreographer Clyde Wilder.

Jazz History Through Times is Mr. Wilder’s show, based on his original idea and centered around his dance-wisdom: ability to both capture the history and development of African-American dance in a fascinating narrative, and show the language of jazz in the different movements and dances, starting from traditional African dances and from there moving through the different decades of jazz and blues. Mr. Wilder has performed different versions of this show around the U.S.; now with our group, the show saw its premier in Europe. In Helsinki, we created a new version of the show where we also could benefit from the pre-existing skills of our group.

Thanks to the support of the Helsinki City Cultural Office, we were able to produce three performances, two of which at Cultural Center Kääntöpaikka and one at International Cultural Center Caisa. The production included multiple tasks and challenges: choreographing, rehearsing, practical arrangements, costumes… We wanted to have beautiful posters and flyers that would reflect the style of the show, and we were grateful to get graphic designer Tero Juuti to work with us. We were also grateful to have photographer Nuppu Linnavuori to take promotional pictures for the show and to document our performance at Caisa. For a full-length show including many dances from different decades, we also had a need for new costuming, which kept our fantastic costumer Anni Laanti busy. Lights and sound needed to be thought of. At Kääntöpaikka, we practically did everything ourselves, starting from organizing the space, carrying chairs etc.

The biggest artistic tasks, of course, included choreographing the pieces and rehearsing them with the group. Clyde and I created some new choreographies for the show. In addition to the choreographed dances, the show also included an improvised blues, performed by us two. Personally, I was thus engaged both with choreographing, teaching, rehearsing the dances and the acrobatics, as well as taking care of practical arrangements. During the process, I learned both of organizing and being in charge of an artistic project, of detailed technical issues, and of staging of the dance.

I am very happy and proud of the results of our work, especially given our limited timetable. For me, the greatest reward was to hear the numerous, enthusiastic comments from the audience. Many people came to tell how touched and inspired they were of the show, both the narrative, information and the aesthetics of the dance.

We had people of all ages in the audience, including many children, and several of the parents came to tell me how happy they were that their children had been captivated by the show even if they could not understand the English language narrative. In our question & answer period after the performance at Caisa, we were encouraged to bring the show to schools, and this awakened a lively discussion on the importance of telling about the roots of jazz and blues, and of discussing such issues as slavery, racism and segregation with young people.

Yet one thing that made me particularly happy in this project was the multi-artistic nature of it. Even if the art of our group is first and foremost the dance, which we want to present on as high level as we could, the creative process included more than that: also photography, costuming, styling and graphic design were important parts of creating the beautiful whole. This blog writing also reflects the plurality of different creative approaches and the voices of different people who participated to the process.

I sincerely hope that we will develop this show further, with the help of the comments we received as well as the new ideas and inspirations that we received along the way. The version we performed was a work-in-progress, and we hope to continue on our historical jazz journey.


Clyde Wilder and dancers of Helsinki Traditional Jazz Dance Company

Clyde Wilder, dancer, choreographer, artistic director:

I felt very happy and honored to be invited to Helsinki by the company, to share my information, knowledge and experiences with them.

Jazz History through Times talks about the experience of traditional jazz music and dance. It explores this experience by going to its very roots in African music and dance, and showing how the language and communication of jazz evolves from the movements and rhythms of the African communities. For example, gathering of food in different areas dictated how the people lived and told of their experiences and ways of life. This goes together with particular ways the voice was used, hand claps, instrumentations etc. These experiences were continued with the people who were brought to America through slavery. The conditions and situations that the people lived in influenced a special type of music and songs as an inspiration for human dignity, balance and survival. The music and dance express the importance of utilizing our strength to communication, to exist and to fight and to protest the situations that we have been living in.

My personal understanding of traditional African and African American music and dance and of the importance to explain and to share it has been my life work. I am fortunate to have been associated with may of the elders who carried those vernacular movements and history, and shared so many wonderful experiences with me, like Chuck Green, Sandman, Bunny Briggs, Illinois Jacquet, Ruth Brown, Mama Lou Parks, Norma Miller, Frankie Manning, Al Minns, Buster Brown, Cookie Cook and Honi Coles form the Copasetics…

When I was home in New York and tried to visualize what would be the main theme of the show, I tried to figure out how I would be able to work with eight women in a project where you generally need male and female characters for the swing dancing. But then I found that it was beautiful to use the lead and follow positions instead of male and female. I have done it before but not as a theatrical piece. When I came to Helsinki and met everybody and the spirit was open and beautiful, I realized that this is what we work with. It is an excellent start when you have open people who are ready to work.

I also knew that it was extremely important to speak of the blues and the development of its movement and conversation. Now how would you do that without the male and the female character? Then I thought it was more appropriate if I just did the blues section with Malin. Fortunately, we had a live performance at the Stompin’ at the Savoy -blues festival at the Savoy theater, so we had the opportunity to communicate the blues already there. When we did the show at the Savoy, people saw the emotions and responded to the communication, the closeness and the balance of the music that we shared together.

At one of the rehearsals, we asked the girls for their participation and help for choosing the record we would dance our unchoreographed blues to, to see which one they were most affected by emotionally. They chose Bobby Blue Bland.

At our rehearsals, I always try to get the participation of everyone, to get them to express what they think and feel, so that they can give their self-expression and improve creativity on each piece we are working on at the time. I thought it was extremely important to everybody to feel that this was our work, our experience and development together. And to be able to, at the end of the piece, put the breath of life into the movement and the work so that it can have a continued life, after one show is done.

Just by the way the audience said what they felt after the performance, I feel that we have touched people’s spirit and emotions, and opened a different level of understanding. What they have said, and seeing the pictures and film of the show, made me realize that our approach and our journey was clear and successful.


The amazing Swing-Bot costumes by Anni Laanti.

Anni Laanti, costumer:

From the costumer’s point of view, the project included many challenges. The most obvious thing also for the viewer is the aesthetics; how our costumes reflect the atmosphere of the show and the different decades we tell about in our dance. There was also a lot of technical stuff that I needed to consider, to make the costumes durable and easy for the wide range of movements all the dancers do.

We girls had already the shiny swingbot-costumes from the Helsinki Burlesque -show, so it was easy for me to continue on that theme. The golden shorts and spats from that number were accompanied by new wrap around -tops, which were modeled on a picture I found in an old Life-magazine from the 1940’s.

Also the silver skirts for The Skate for the dancers doing the female part brought out the swing movement nicely. To make Clyde a part of our group costume-wise I made him a silver vest and spats to match our shine.

The fringe dresses for the Charleston were first used already a year ago by the members who have danced longest in our group. And as new girls have been joining in, they’ve had their colorful dresses made – of course with matching panties!


Designed by: Tero Juuti

Tero Juuti, graphic designer

… writes in his own blog http://gueueti.blogspot.fi/ on the project of designing for Jazz History Through Times:

I was asked to make a poster for an event by Helsinki Traditional Jazz Dancers. I don’t know much about jazz dance but sounded fun, so I decided to do it. I hadn’t done any actual hand-made lettering for a while so I thought that could be the starting point of the poster.

I actually thought I would letter all the texts by hand but that turned out to be a bit too big job for the schedule so I settled for a font that would contrast the handmadeness. The client was very happy with the poster, as were I. Nice job.


“Let’s Do the Big Apple!” – Dancers of Helsinki Traditional Jazz Dance Company having a blast.

Serena Chan, dancer:

First of all, it has been a great honor to be part of this dance production and to be able to work with a group of amazing people with a burning energy and passion for the same thing. It feels exceptionally exciting since it was our company’s first own bigger dance production!

It has been a very steep learning process throughout this entire production. It was fun, overwhelming, satisfying, challenging – all at the same time. Most of the time, when someone asks me about it, I feel like there just aren’t enough words in the dictionary to describe my exact feelings.

On a more reflective ground, there have been some very valuable lessons and insights from this experience. One is on dance and history.

We started the preparations about 1,5 months or so before the show – learning new routines, polishing old ones, practice, practice, practice.

Yet, what captivated me the most was the historical aspect of the dance. In my opinion, understanding the roots and appreciation for the dance run parallel side-by-side.  Every time Clyde or Malin shared a piece of information with the group, I got a funny feeling in the pit of my stomach as though I’ve just been re-connected to the past through a time machine.

The more I learn of its history, the more powerful every step feels. To re-enact all these precious feelings and past experiences onstage felt more like a dedication to the people and the spirits from the past than just another performance. We danced for them and ourselves, as well as, with them and ourselves.

What else did I take away from this journey?

Enjoy the moment…enjoy every step…enjoy every connection with each dancer on stage, and dance with a breath of life.

It took me a while to come to terms that nobody remembers the “mistakes” we made onstage. But, they will always remember the energy we shared in that space and the story that came alive.

As Clyde puts it, “Breathe that breath of life in the dance and people will see us, our loved ones, and our ancestral spirits.”

That was exactly what happened!

Our historical jazz journey will continue in February 2014 – follow us, and we will keep you updated!

Live at the Savoy!


Photo (c): Leif Laaksonen – Photo Scarecrow

Toissa viikonloppuna, 5.-6.4. 2013, bluesin syke täytti Helsingin Savoy-teatterin. Stompin’ at the Savoy -festivaali toi lavalle monia kansainvälisiä ja kotimaisia huippuluokan muusikoita – ja lauantaina myös tanssija Clyde Wilderin sekä minut hänen tanssiparinaan. Newyorkilainen koreografi ja tanssija Wilder on yhdistyksemme kutsumana vieraana Helsingissä opettamassa ja esiintymässä, sekä työskentelemässä esiintymisryhmämme Helsinki Traditional Jazz Dance Companyn kanssa.

Koko viikonloppu Savoyssa oli taianomainen ja musiikki ensiluokkaista. Perjantain ensimmäinen esiintyjä David Evans Memphisistä pystyi kitaran ja laulun voimin täyttämään koko teatterin. Perjantaina olimme Clyden kanssa paikalla katsojina emmekä esiintyjinä, mutta meidän on tietenkin lähes mahdotonta istua aloillamme, jos kuulemme hyvää tanssimusiikkia. Niinpä meitä harmittikin, että kun Evans kutsui ihmisiä nousemaan ylös ja tulemaan lavan eteen tanssimaan, me istuimme penkkirivin keskellä, ja tuntui hankalalta pyytää kaikkia vieressä istuvia nousemaan ylös. Evansin kehotuksista huolimatta tanssilattia jäi koko hänen konserttinsa ajaksi tyhjäksi. Bändien vaihtuessa vaihdoimme paikkoja käytävän vierelle, jotta meidän olisi helpompi siirtyä tanssimaan silloin, kun musiikki sitä vaatii. Ja kyllä – tanssimista musiikki koko loppuillan ajan vaatikin!


Illan toinen esiintyjä, yhdysvaltalainen Tommy Brown yhdessä kotimaisen jump blues -orkesteri Dr. Snout and his Hogs of Rhythm kanssa, tarjosi tanssimusiikkia loistavimmillaan. Tommy Brownilla on takanaan 75-vuotinen ura esiintyjänä ja muusikkona, mikä näkyi hänen uskomattoman vahvana läsnäolonaan lavalla – ja lavan edessä, mihin hän tippui kesken sydäntäsärkevän bluesinsa. Koottuaan itsensä lattialta ja kivuttuaan takaisin mikrofoninsa ääreen, Brown kertoi lavalta putoamisen kuuluvan hänen esitystensä vakiorepertuaariinsa. Muutaman katsojan tempaus taisi kyllä säikäyttää pahanpäiväisesti. Brown piti huolta siitä, että takuulla jää jokaisen katsojansa mieleen, ja päätyy osaksi niitä tarinoita, joita ihmiset esityksen jälkeen kertovat!

Erinomainen oli myös illan kolmas esiintyjä, Demeteria Taylor Blues Band Yhdysvalloista, joka soitti Eddie Taylor Jr:n ja Eddie Shawn kanssa. Lavan vieressä oli hyvin tilaa tanssia vapaasti improvisoiden lindy hopia ja bluesia, ja musiikki oli tanssille luotua.




Sitten koitti lauantai. Päivä alkoi jo varhain, sillä aamupäivän ohjelmaan kuului Arbiksen Charleston-kurssini, minkä jälkeen tulimme lounaan kautta suoraan teatterille. Lahjakas hiustaiteilija Ane Orue-Etxebarria tuli paikalle loihtimaan 1930-luvun henkisen kampauksen laineineen ja kiehkuroineen. Ihmeellisen illan ihaniin yllätyksiin kuului myös meikkitaiteilija Miia Magia, jonka Helsinki Traditional Jazz Dance Companyn mahtavat tytöt olivat kutsuneet paikalle loihtimaan minulle esiintymismeikit. Olin otettu ja ylpeä, kun sain olla moisen ammattilaistiimin käsiteltävänä! Erityiseksi illan teki myös se, että esiintymisryhmämme taiturimainen puvustaja Anni Laanti oli parahiksi saanut valmiiksi 1930-luvun henkisen esiintymismekkoni, joka pääsi ensimmäistä kertaa parrasvaloihin Savoyn lavalla!

Clyde Wilderin ja minun esitykseni koostui kolmesta tanssista: rytmikkäästä ja ilottelevasta Shim Shamista, jonka omistimme tanssija Al Minnsille, herkästä ja ilmaisuvoimaisesta bluesista sekä akrobaattisesta ja vauhdikkaasta lindy hopista. Tuntui ihanalta tanssia yleisölle, joka alusta asti eli voimakkaasti esityksen mukana taputtaen ja reagoiden.

Kun esityksemme jälkeen tulimme katsomon puolelle tanssimaan, huomasimme riemuksemme, että koko lavan etuosa olikin nyt täynnä väkeä! Tunne oli huikea, koska edeltävien esiintyjien aikana lavan edessä ei näkynyt tanssijoita, ja edellisenäkin iltana meidän lisäksemme tanssilattialle uskaltautui vain muutama tanssija. Ja oli ilahduttavaa, kuinka meille tultiin kertomaan esityksemme innostaneen ihmisiä nousemaan penkeiltään ja tulemaan tanssimaan – juuri sitähän me halusimmekin esityksellämme saada aikaan! Meillä erityinen ilon aihe oli myös nähdä, että ryhmä tanssioppilaitamme oli tullut paikalle lindyhoppaamaan ja esitystämme katsomaan.

Si Cranstounin konsertti tarjosi erinomaista tanssimusiikkia loistavalla sykkeellä ja hienoilla soundeilla. Jokainen kappale inspiroi tanssimaan. Cranstounin konsertin aikana oli hienoa huomata, kuinka muutkin yleisössä tunsivat, kuinka swing, blues ja rhythm ’n’ blues ovat nimenomaan musiikkia, joka on luotu tanssimista varten. Tästä todistuksesi kannattaa katsoa Cranstounin mainio musiikkivideo Coupe de Ville:



*** English summary: In April 5th-6th 2013, the Savoy Theater of Helsinki hosted an international blues festival Stompin’ at the Savoy. During the weekend, several great international and Finnish artists appeared on the stage of the Savoy-theater: David Evans (USA), Tommy Brown (USA) together with Dr. Snout and his Hogs of Rhythm (FIN), Demeteria Taylor Blues Band (USA), Si Cranstoun (UK). On Saturday, the program also included a dance performance by Clyde Wilder, and me as his dance partner. Wilder is a dancer and choreographer from New York whom Helsinki Traditional Jazz Dance Society has had the privilege to invite to Helsinki to teach and perform, and to work with our performance group Helsinki Traditional Jazz Dance Company.

On Saturday, before the main performer Si Cranstoun, we performed three dances on the stage: a rhythmical Shim Sham, which we dedicated to dancer Al Minns, an intimate and expressional blues as well as an acrobatic and uplifting lindy hop.

After the performance on stage, when we came back to the audience, we were happy to find the audience had been encouraged to get up from their seats and come to dance in the front of the stage. We were also happy so see several of our dance students among the audience. We joined them, and had a wonderful night dancing to the great sounds and rhythms of Si Cranstoun, whose concert exemplified the fact that swing, blues and rhythm ‘n’ blues are music that were originally made for dancing. (As a case in point, see the above link to the wonderful music video of his song ‘Coupe de Ville’!)

© Malin Grahn

Charlie Meade – Katutanssija ja tähtiesiintyjä

Kuinka jamaikalaisesta katutanssijasta tuli Eurooppaa kiertävä tähtiesiintyjä, Kleopatran noitatohtori ja New Yorkin turvallisin bussikuski.

Juuttuneena New Yorkin liikenteeseen myöhästyn tapaamisesta tanssija Charlie Meaden kanssa. Se ei haittaa: minua odottaessaan Charlie on keksinyt uuden stepin. Tämä on hänelle tyypillistä: kuunnellessaan musiikkia hän saattaa tarttua johonkin rytmiin ja kehittää siitä askelkuvion.

Charlie Meaden ura tanssijana alkoi kotimaassa Jamaikalla, kadulla ja ilman kenkiä. Tuohon aikaan, 1940-luvulla, Jamaikalla tanssittiin calypsoa, mutta Charlien veli toi toisesta maailmansodasta palatessaan mukanaan tanssin, jonka hän oli oppinut Amerikassa ja Euroopassa: lindy hopin, jota he Jamaikalla kutsuivat jitterbugiksi. Charlie, hänen veljensä ja ystävänsä ryhtyivät tanssimaan jitterbugia jukeboksista ja radiosta soivien swingkappaleiden tahdissa.

Kotoa Charlie oli saanut vain yhden kenkäparin, jota äiti ei antanut hänen kuluttaa tanssimalla. Joskus kengät sai salakuljetettua mukana tansseihin, mutta usein Charlie sai tyytyä tanssimaan avojaloin. Tanssipaikkoihin ei kuitenkaan ollut asiaa ilman jalkineita, ja toisinaan Charlie jäi ulkopuolelle, tanssimaan itsekseen kadulle. ”Sidoin varpaitteni alle tällaisia”, Charlie sanoo ja naputtaa pöydällä olevaa metallista pullonkorkkia, ”ja niin minusta tuli steppitanssija”.

1950-luvun vaihteessa Charlie muutti Lontooseen, missä hän tutustui Buddy Bradleyhin, kuuluisaan amerikkalaiseen tanssijaan, joka oli luonut koreografioita Broadway-musikaaleihin ja sellaisille nimekkäille esiintyjille kuin Fred Astaire. Bradley ihastui Charlien tanssityyliin ja halusi hänet tanssiryhmäänsä. Ryhmän muut jäsenet olivat saaneet klassisen tanssikoulutuksen, Charlie oli ainoa, joka oli taustaltaan katutanssija. Ryhmän repertoaariin kuului modernia jazzia ja primitiivistä tanssia. ”Minulle tuo kaikki oli luonnollista. Kun vain kuulen rummun soivan, menen aivan villiksi”, Charlie nauraa.

Esiintymisiä oli joka ilta, ja niiden jälkeen Charlie meni vielä usein ulos tanssimaan. ”Monen vuoden ajan elämäni oli vain tanssimista, syömistä ja nukkumista”, Charlie summaa. Lontoossa tanssittiin 1950-luvulla ”the jive” -nimistä tanssia, siis samaa tanssia, jota Charlie oli tanssinut Jamaikalla ”jitterbuggina”. Tanssityyli kuitenkin oli toisenlainen. ”Englantilaiset olivat jäykkiä, he tanssivat pystysuorassa ja pomppien. Vartalossa ei ollut liikettä!”, Charlie huudahtaa. Charlie ja hänen ystävänsä olivatkin haluttua tanssiseuraa, ja heidän tanssityyliään kopioitiin hanakasti.

Buddy Bradleyn ryhmä lähti Lontoon lisäksi valloittamaan muuta Eurooppaa. Kiertue vei Charlien Saksaan, Ranskaan ja Italiaan. Matkan varrella he kävivät viihdyttämässä amerikkalaisten tukikohdissa ja esiintyivät useissa elokuvissa. Charlie oli ryhmän ainoa musta tanssija, ja eräs hänen bravuurinsa oli hypätä ryhmän tyttöjen yli ja tehdä ”split” eli spagaatti. ”Saksassa jotkut paikalliset punaniskat eivät tykänneet siitä, että musta kaveri hyppii valkoisten tyttöjen yli”, Charlie muistelee. Showta ei kuitenkaan muutettu rotuennakkoluulojen vuoksi. ”Punaniskojen täytyi vain hyväksyä tilanne”, Charlie myhäilee.

Italiassa oli tarkoitus viipyä kaksi kuukautta, mutta aika venyi kahdeksi vuodeksi. Charlie päätyi elokuvan Kleopatra kuvauksiin, ja missä hän tanssin lisäksi esitti useita sivuosia kuten vartijaa ja noitatohtoria (joskin noitatohtorikohtaus on nähtävästi jätetty pois lopullisesta elokuvasta). Elokuvan kuvaukset viivästyivät, eikä Elizabeth Tayloria aina huvittanut saapua kuvauspaikalle. Kuvausten tauoilla Charlie ja kumppaninsa viihdyttivät Tayloria tanssimalla hänelle limboa. Tuohon aikaan tanssimaailmaa ravisutti uusi muoti-ilmiö ”twist”, ja Charlie voitti Italian twistmestaruuden.

Kiertue-elämän ja intensiivisten esiintymisvuosien jälkeen Charlie muutti New Yorkiin vuonna 1963, samana vuonna, kuin Kleopatra näki ensi-iltansa. Charlien tanssiura katkesi tuolloin hetkeksi. Vaikka lindy hop on kotoisin New Yorkista, sen olivat tuohon aikaan syrjäyttäneet muut, yksin tanssittavat muotitanssit kuten freestyle, boogaloo ja the monkey. Charlie työskenteli bussikuskina Queensissa, mistä hän yhä kantaa komeaa muistoa mukanaan. ”Minä sain tällaisen palkinnon”, Charlie kertoo ja esittelee sormustaan. Kultasinisessä sinetissä komeilee teksti: ”Turvallisin kuljettaja”.

Charlien tanssijanura koki 1980-luvulla toisen tulemisen. Charlie näki lehdessä ilmoituksen Norma Millerin järjestämästä tanssitapahtumasta. Charlie oli tutustunut legendaarisessa The Whitey’s Lindyhoppers -esiintymisryhmässä tanssineeseen Normaan Lontoon aikoinaan, ja päätti lähteä tapaamaan vanhaa tuttuaan. Tilaisuudessa järjestettiin tanssikilpailu, ja Norma kannusti Charlieta osallistumaan tanssija Margaret Batiuchokin kanssa. Charlie ja Margaret tanssivat yhdessä ensimmäistä kertaa ja voittivat kilpailun. Tämän jälkeen he alkoivat tanssia yhdessä ja esiintyä eri puolilla New Yorkia. Myös lindy hop alkoi palata suosioon, ja Margaret oli perustamassa New York Swing Societya vuonna 1985.

Charlie ja Margaret myös kehittävät uusia kuvioita ja koreografioita, ja opettavat tanssia. ”Minä näytän steppejä ja Margaret selittää ne. Margaret on myös hyvä laskemaan askelia, minä taas en osaa sitä”, Charlie selittää työnjakoa. Charlie muistelee kerran jutelleensa tanssin opettamisesta toisen The Whitey’s Lindyhoppers -ryhmän kuuluisuuden, Frankie Manningin kanssa. ”Kävi ilmi, ettei Frankiekaan osannut laskea askeleita! Ja minä kun luulin olevani ainoa, joka ei sitä osaa!”, Charlie nauraa. Charlie kertoo vain kuuntelevansa musiikkia ja reagoivansa siihen, erityisesti rytmiin ja rumpuihin. Aina hän ei osaa itsekään selittää, mitä hän on tanssiessaan tehnyt.

Paljasjalkaisten aikojen muisto on edelleen vahva, ja eikä Charlie aio enää koskaan kokea vastaavaa. ”Olen tosissaan kenkien perään. Minulla on valtavasti kenkiä. Kun löydän hyvän kenkäparin mustana, ostan samanlaisen ruskeana,” Charlien ilmoittaan, ja esittelee tyytyväisenä jalassaan komeilevia uutuudenkiiltäviä mokkasiineja.

Charlie kertoo tanssivansa mielessään aina. ”Voin herätä keskellä yötä, ajatella jotain rytmiä ja minun tekee mieli tanssia. Minä voin tanssia missä vain.” Tämän Charlie todistaa saattaessaan minua metroasemalle. Hän pysähtyy yhtäkkiä kadunkulmaan ja hypähtää ketterästi näyttämään muutamaa tanssikuviotaan. Hän on hatussaan ja kauluspaidassaan tyylikäs herrasmies, ja liikkeissään sulava, rytmikäs, eloisa ja hämmentävän iätön. Ja yhä edelleen entinen katutanssija on elementissään tanssiessaan suurkaupungin kadun vilinässä.


Julkaistu alun perin lehdessä Tanssiurheilija 6/2010. Uudelleenjulkaistu blogissa 5.3.2013 vähäisin muutoksin.

Charlie näyttää valokuvia tanssiuransa varrelta

Charlie näyttää valokuvia tanssiuransa varrelta

Charlie Meade & Margaret Batiuchok

Charlie Meade & Margaret Batiuchok

Charlie ja Malin Midsummernight Swing -konsertissa heinäkuussa 2012

Charlie ja Malin Midsummernight Swing -konsertissa heinäkuussa 2012


Tanssijat Caisan ja Kääntöpaikan syksyn 2012 kursseilta tekivät kunnianosoituksen Charlielle omistamalla hänelle Summertime -tanssin House Rent Partyssa 17.11.2012


Lisätietoa Norma Milleristä:


Videoita Charlien ja Margaret Batiuchokin esityksistä sekä lisätietoa Margaretista:


Charlie ja Margaret tanssimassa New York Swing Dance Societyn juhlissa 2009: